Ihmisäänen hoitava vaikutus

Se on ensimmäinen merkkimme kun tähän maailmaan saavumme. Se on uniikki kuin sormenjälki, kenelläkään toisella ei ole samanlaista. Se mahdollistaa yhteyden muihin ihmisiin. Se on käytössämme aina kun haluamme, silti emme aina osaa arvostaa sitä. Sen kuuleminen nauhalta voi aiheuttaa inhon tunteita, moni vähättelee omaansa.

Oma ääni. Se on äärimmäisen suuri osa persoonallisuuttamme, mutta se on myös tyynnytyksen ja turvan merkki. Syntymätön lapsi tunnistaa äitinsä äänen jo kohdussa ja tuntee sen kuullessaan olonsa täydellisen turvalliseksi.

Tutkimukset kertovat, kuinka terveellistä ja terapeuttista laulaminen on. Se herättää meissä hyvänolon hormoneja, hieroo sisäelimiä, laskee verenpainetta ja stressitasoja. Yhdessä laulamisella on vielä enemmän terveysvaikutuksia, sillä silloin liitymme toisiimme aivojen, sydämen ja hermoston tasolla. Elimistöön erittyy liittymishormoni oksitosiinia, joka lisää yhteenkuuluvuuden ja onnen tunnetta.

Silti niin moni meistä aikuisista ”ei laula” tai ”osaa laulaa”. Olen surullinen siitä, kuinka usein kuulen saman tarinan ala-asteen opettajasta, joka pakotti laulamaan luokan edessä ja miten suuri häpeäkokemus se on monille ollut. Yhtä hyvin olisi voitu laittaa oppilaat puhumaan yhtäkkiä japania tai kiipeämään perä edellä puuhun kaikkien edessä ilman että olisi ensin opetettu miten se tehdään. Koska ääni on iso osa persoonaamme, luokan edessä nolaaminen menee syvälle minuuteen. Lapsen johtopäätös on: ääneni on huono, joten minä olen huono.

Voi rakkaat ihmiset, ei se niin ole.

Kyllä, meillä jokaisella on omat vahvuutemme. Joidenkin vahvuus on musikaalisuus tai synnynnäisesti kaunis ääni, mutta lopulta aika harvojen. Suurimmaksi osaksi on kyse loputtomasta harjoittelusta, joka jalostaa ja hioo lauluääntä sellaiseksi, mitä olemme tottuneet pitämään ”kauniina” tai ”koulutettuna”. En minäkään olisi hyvä soittamaan saksofonia tässä ja nyt jos sen käteeni ottaisin, vaikka lukeudunkin kaiketi niihin musikaalisiin. Laulu on tekninen instrumentti siinä missä muutkin soittimet, mutta omaan ääneen tutustuminen, sen tutkiminen ja käyttäminen omaksi iloksi ja hyödyksi ei vaadi vuosien musiikkiopintoja.

Afrikkalainen sananlasku sanoo: ”Jos sinulla on keho, osaat tanssia. Jos sinulla on ääni, osaat laulaa.” Alkuperäiskansojen keskuudessa on täysin normaalia, että kaikki laulavat ja tanssivat ilmaistakseen iloa, surua tai yhteenkuuluvuutta. Meidän länsimainen kulttuurimme sen sijaan on nostanut laulamisen korkeakulttuuriksi, jota vain harvoilla on kyky ja lupa harjoittaa. Vihaan sitä asennetta ja haluan mieluummin yhtyä tuohon sananlaskuun. Laulaminen on ihan jokaisen oikeus ja mahdollisuus. Meiltä vain puuttuu turvallisia tiloja kokeilla miltä oma ääni oikeasti kuulostaa ja tuntuu. Meiltä puuttuu mahdollisuuksia rakastua omaan ääneen ja alkaa arvostaa sitä.

Oman äänen äärellä on mahdollisuus kohdata todellinen itsensä. Siksi Villi vahva -piireissä lauletaan ja musisoidaan yhdessä. Koska jokaisen ääni on ainutlaatuinen ja kaunis juuri sellaisena kuin se on.

Myös suomalaisessa kansanperinteessä on aina hyödynnetty ihmisäänen kykyä välittää tunteita. Musiikilla ja ihmisäänellä on voima avata lukkoja ja herättää alkukantaisia tunteita syvällä sisimmässä. Musiikki puhuttelee sieluamme ohittaen kaikki omaksumamme ja itse luomamme rationaaliset normit, pidäkkeet ja käytössäännöt. Se koskettaa alkuperäistä ja aitoa ydinminää ja antaa luvan antautua tuntemaan ja olemaan se joka todella olemme.

Siitä esimerkkinä kansanlaulu On suuri sun rantas autius tässä videossa. Sulje siis silmäsi ja anna ihmisäänen vaikuttaa.